Rahoituskelpoisuuden arviointi ei ole salatiedettä

Tuoreimman PK-barometrin mukaan yksi keskeisimmistä kasvun haasteista suomalaisten PK-yritysten keskuudessa on edelleen rahoituksen saatavuus. Tämä on helppo allekirjoittaa. Mutta vain osittain. On totta, että pankkirahoitusta koskeva regulaatio on kiristynyt ja on kiristymässä edelleen. Tämä on kuitenkin kovin suppea näkökulma aiheeseen. Rahoituskanavia on muitakin, kuten on rahoitusmuotojakin. Rahoituksen saatavuuden tarkastelu pelkästään vieraan pääoman ehtoisen pankkirahoituksen kannalta johtaa pahimmillaan pahasti harhaan, vaikkakin pankkilähtöisen yritysrahoituksen perinne on Suomessa hyvin vahva.

Mistä oikeastaan puhutaan, kun puhutaan yrityksen rahoituskelpoisuudesta?

Kysehän on talouden perusasetelmasta, jossa jollain taholla on liikaa rahaa ja jollain liian vähän. Tässä tapauksessa konteksti on suomalaiset PK-yritykset, joilla kaikilla on joka hetki tavalla tai toisella rahoitustarve. Osa hoitaa rahoitustarpeensa tulorahoituksella, osalla on käytettävissä runsain määrin omaa pääomaa, mutta uskallan väittää, että suurin osa käyttää toimintansa rahoittamiseen vierasta pääomaa.

Mistä vierasta pääomaa saa ja millä ehdoilla? Entä mitkä seikat vaikuttavat vieraan pääoman eli lainan saatavuuteen tai ehtoihin? Tällöin puhutaan rahoituskelpoisuudesta, joka on käsitteenä sukua luottoriskin käsitteelle. Luottoriskillä kuvataan vastapuoleen liittyvää epävarmuutta lainatun rahan takaisinmaksamisen suhteen. Mitä matalampi luottoriski, sitä todennäköisemmin rahoittaja saa rahansa takaisin eli kyseisen yrityksen rahoituskelpoisuus on hyvä.

Tilinpäätöstietoa ja algoritmeja

Jos rahoituskelpoisuuden arvioinnista erotetaan erilaiset takaisinmaksukyvyn loppumiseen liittyvät turvaamisjärjestelyt, kuten takaukset ja vakuudet, jäljelle jää asetelma, jossa arviointi tehdään parhaalla mahdollisella käytettävissä olevalla numeerisella informaatiolla. Julkista informaatiota keräävät ja jatkojalostavat esimerkiksi Suomen Asiakastieto ja Bisnode, joilta molemmilta saa maksua vastaan käyttöönsä kaiken sen tilinpäätösinformaation, jonka yritys on kaupparekisteriin toimittanut.

Tilinpäätös antaa rahoituskelpoisuutta arvioivalle taholle peruskuvan yrityksen kolmesta taloudellisesta kulmakivestä, jotka ovat kannattavuus, maksuvalmius ja vakavaraisuus. Käytännössä näiden kolmen yläkäsitteen alle voidaan sijoittaa kaikki yrityksen taloudellista tilannetta kuvaavat tunnusluvut, joiden perusteella luottoriskiä eli rahoituskelpoisuutta arvioidaan.

Pelkistetysti voidaankin siis sanoa, että tietyssä rajatussa yritysjoukossa, joka voi olla esimerkiksi suomalaiset PK-yritykset, vertailukelpoisen luottoriskin laskeminen on kunkin luottoluokitusta tuottavan tahon käyttämä algoritmi, jossa arvioidaan kannattavuutta, maksuvalmiutta ja vakavaraisuutta.

Vältä ainakin tätä virhettä kirjanpidossa

Tilinpäätösinformaatioon perustuvan luottoriskin laskemista haastaa se seikka, että tilinpäätös on ajantasainen vain sen häilyvän hetken, jolta informaatio on tuotettu. Heti sen jälkeen informaatioarvo vanhenee käsiin, kun yrityksen tilanne muuttuu hyvään tai huonoon suuntaan, jolloin samalla rahoituskelpoisuus muuttuu vastaavasti. ‘

Valistunut rahoittaja käyttääkin luottoriskin arvioinnissa mahdollisimman ajantasaista tietoa yrityksen tilanteesta eli kirjanpidon väliajoja. Jotta yrityksesi tilanteesta olisi saatavilla jokaisella ajanhetkellä se kuva, joka rahoituskelpoisuutta edustaa parhaalla tavalla, varmista, että myös kuukausikirjanpitosi on ajan tasalla.

Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta on rahoitettavan yrityksen omavaraisuuden eli taseessa olevan oman ja vieraan pääoman suhteen tarkastelu. Viimeisimmässä tilinpäätöksessä omavaraisuusaste saattaa olla erittäinkin hyvä, mutta mahdollisesti heikko kannattavuus syö negatiivisen tuloksen myötä omia pääomia erittäin nopeaan tahtiin ja tuoreimmassa kirjanpidon väliajossa oma pääoma onkin saattanut painua pakkasen puolelle. Tämä tarkoittaa käytännössä kaikkien vieraan pääoman ehtoisten rahoittajien kriteeristöllä kielteistä luottopäätöstä tai ainakin sen pitäisi sitä tarkoittaa.

Harmillisimmillaan negatiivisen oman pääoman tilanne johtuu harkitsemattomasta kirjanpitokäytännöstä, jossa esimerkiksi tuotekehityksen kustannuksia ei ole aktivoitu pitkävaikutteisina menoina taseeseen, vaan ne ovat tuottaneet kyseisellä tarkastelujaksolla kertaluonteisina kuluina tappiollisen tuloksen. Tällöin ainoa käytettävissä rahoitusmuoto on oma pääoma, vaikka suunnitelmallisemmalla kirjanpidolla yritys voisi hyvinkin olla rahoituskelpoinen myös vieraan pääoman ehtoisen rahoittajan silmissä.

Mika Jokiranta, Fundu

Kirjoittaja on rahoitusratkaisuja pk-yrityksille tarjoavan Fundun talousjohtaja.